Hei vaan! Ja anteeksi :( Huomasin viime perjantaina, että en ole laittanut rakkaaseen blogiini mitään
melkein kuukauteen!!! Olin aivan paniikissa. Mutta! Tällä kertaa minulla oli syitä (siis muita kuin, että en jaksanut) Voisin nimetä Loka- Syyskuun juhlakuuksi, koka olen ollut nyt neljissä juhlissa kahden viikonlopun siällä. Ja seuraavana tulee lissä. Serkullani ja yhdellä ystävälläni olisi synttäri juhlat sunnuntaina. Ja en pääse kuin toisiin. Lauantaina on toisen kaverini synttäri :D
Eikö kuulosta kauheelta? :O NO minusta kyllä!
Plus ne kokeetkin joihin kai pitäisi (hups!) lukea. Syksy on huonoa aikaa, koska juuri silloin! ja vain silloin! Opettajat laittavat kaikki mahdolliset pistarit ja kokeet! En halua valittaa, mutta
olen minäkin vain IHMINEN!!
No niin. Jatketaan ennen kuin saan hermoromahduksen :D
Kuvat ovat kaikki sekaisin tältä kuukaudelta. Ensimmäiset ovat minun veljeni rippi juhlista (jotka olivat eilen) ja jotkut ovat vain jäätelöitä :D ja kaikkea siltä väliltä. Mutta arvatkaapa mitä odottaa ädin luona (kun siis menen tänään sinne) ISO HERKKU KASA! Juhlista jäi aika paljon yli -.- :D
Omena piirakka on köksän tunnilta ja jotkut vaan vapaa ajalta. Veljeni rippi juhlien keskellä otimme Oonan (serkkuni) kanssa kamerat ja lähdimme ulos kuvaamaan luonnon ihmeitä. Sen kyllä huomaa kun kuvaan iPhonella ja erikseen kameralla :D
Katson puhelintani. Olen saanut viestin. Se on iidalta. "nähään keinuilla."
vastaan viestiin "Juu :3" ja lähden ulos. Istun keinuilla vain hetken, kun huomaan Iidan ja OONAN! (Ei serkkuni vaan entisen kaverini, alasteelta) Juoksen heitä päin ja halaan heita. Vaihdamme kuulumiset ja juttelemme, hämärään asti. Kunnes...
Katson ylös ja näen koulumme parvekkeen (joka johtaa opettajan huoneeseen kai) ja rappuset vieressä.
Ehdotan, että kiipeämme sinne, koska olimme Iidan kanssa suunnitellu, että
kesälomalla teemme jotain uskaliasta koulullemme. Ja päätimme kiivetä parvekkeele (se on oikeasti korkealla) Ystäväni suostuvat empien. Ja lähden epäröiden ylös. Muistutan itseäni katsomatta alas
uudestaan ja uudestaa. Mutta kuitenkin katson alas. Maa liikkuu lähelle ja kauas itsestäni. Ajattelen
"ooneksi en pelkää korkeita paikkoja niin paljon, kuin ahtaita:" Pääsen ylös ja kiipeän varovasti parvekkeelle. Ystäväni tulevat perässä. Seuraavaksi päätämme kiivetä ATK: luokan ylä puolelle. Se on kai samalla korkeudella. Kiipeämme ylös ja otamme puhelimilla kuvia (saat arvata mikä kuva on sieltä)
Joku tulee. Ja jähmetymme. Emme saisi olla täällä. Pidän rappusista kiinni ja nojaan taakse, jotta alhaalla oleva ei näkisi minua. Tunnistan kuka hän on. Olen ollut heillä joskus kissa vahtina.
Entinen naapurini. Kuinka noloa? :D Katulamput heijastavat kuvamme varjon muodossa. Nainen huutaa. "Siellä ei saisi olla. Tulkaa alas tai soitan koulun isännälle." Lähdemme huput naamallamme alas. Nainen kysyy "Mitä varten olitte siellä?" Sanon "se oli vaan semmoinen juttu" Ja lähdemme nopeasti kävelemään pois. Miksi kaikki hauska aina kielletään?
Kirjoittelen seuraavana viikonloppuna taas jos ehdin!
Haleja!
Stella :3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti